Pian olisi loma ohitse

Miettii tässä että mitän sitä sitten tänään oikeen tekisi, aamu kun vaan vähän niinkuin lipui ohitse touhuillessa Jeminan kanssa. Enää olisi kaksi päivää lomaa jäljellä, kuinka kummassa nämä lomat kuin vain kiitavat ohitse hmmmm.
Vaikkakin ihana kyllä nähdä taas "lapsiaan" ikävähän tässä on ehtinyt tulemaan. Taitaa muksuilla riittää kerrottavaa mitä kaikkea he ovat lomalla touhuilleet. Niin ja tietenkin saa heille kertoa mitä itse on lomalla tehnyt.
Ei maar nyt miettimään suunnitelmaa v-lopulle :)

Jemina The yövirkku

Dodiin sainhan minä sen neidin viimmein nukkumaan ja kellohan onkin jo sopivasti aamu,joten en minä niin unta tarvitsekkaan.
Viimme yö oli kyllä mielenkiintoinen kun Jemina päätti herätä 1 jälkeen yöllä, itse kun en ollut silloin vielä edes ehtinyt nukkumaan kun juttelin armaani kanssa puhelimessa.
Kävin sitten hakemassa Jeminan viereeni uinumaan kun hän ei suostunut omassa huoneessaan olemaan, hampaita kun raukalle pukkaa ja tuttikin on juuri otettu pois. Aluksi näyttikin ihan siltä että uni tulisi pikkuiselle simmuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Jemina ajattelikin äidin iloksi jutella oikeinkin pirteänä kaiken näköisiä juttuja, ehkä parhaimpana Jeminan vastaus kun sanoin "äitiä väsyttää, laitetaanko silmät kiinni ja aletaan nukkumaan" siihen Jemina sitten vastasi "nukkumaan nukkumaan" ja paiskasi unipupunsa minulle ja alkoi itse höpistä sellaisella tahdilla että eihän sille voinut kuin nauraa ;)
Alkoi vain hymy jotenkin hyytyä kun katseli kellon kulkua ja Jeminalla sen kun juttua piisasi.
Aamun sarastaessa Jemina iloisena vielä tipsutteli ylhäällä ja välillä sanoikin että "äiti nukkumaan" kuitenkin kun meinasin että olisi voinut peiton alle kömpiä niin ei Jeminaa sitten väsyttänytkään, alkoi aina vain nauraa kun yritti peittoa päälle ja päätä tyynyyn.
No mutta aamupuuron jälkeen Jemina alkoi kuitenkin pikkuhiljaa olla ihan valmis untenmaille. Melkeimpä sai vain sänkyyn kantaa valvomisen raskaan raatajan :)
Oikein kun ajattelee, ei käynyt kuin noin hmmmm 1000 kertaa yön aikana mielessä että olisi kaivanut Jeminalle tutin suuhun niin olisi päässyt nukkumaan.
Olo on kutakuinkin sama kuin olisi viettänyt railakkaan baari illan, kun yön juoksenteli pikku duraselin perässä, huh huh....
Vaikka en päivääkään vaihtaisi pois siitä kun tämä ihana typsy on ollut elämässäni :)
niinkun jo kastetilaisuuden kutsuissa luki:
"sinä saavuit kuin valo helmikuun
kaikki muuttui jäi entinen.
Näen pehmeät kädet,silmät ja suun
olet aarteemme pikkuinen.
Sinä saavuit kuin tuima tuulis pää
minne matka nyt tiedä en.
Tavoin tuhansin voit meidät yllättää
uuteen maailmaan astelen.
Sinä kotisi tänne luoksemme teit
sinä aikamme otit ja unemme veit,
mutta sen mitä annat on suurempaa
näytät mitä on rakastaa."

Mutta jos oikein menis itsekkin hetkeksi ummistamaan silmänsä, että jaksaa päivän tössöttää neidin kanssa :)