Uusi tukka

Se olis sitten käyty parturissa kasvattamassa hiuksia noin 45cm :) Oli aikalailla outoa katsoa peiliin pitkillä hiuksilla, kun ei ole hetkeen ollut pitkät hiukset :)

Tuherrus

Innoatuin siinä vähän pitkästä aikaa piirtämään :) Jemina pääsi malliksi....

uudet hiukset :)

Hituisen väriä alkavaan syksyyn :)
Olen kyllä niin tyytyväinen lopputulokseen. Olin kerrankin niin fiksu että varasin jo uuden parturin ajan ettei aina mene niin pitkille kantimille se parturiin meno et joutuu käyttää "hätäpantaa".
Vielä kun saisin seljätettyä tämän kuukauden jatkuneen päänsäryn olisin enemmän kuin tyytyväinen :)

huh....

Saimpa siinä puhelimella blogissa surffatessa melkeen aikaan blogin poiston.
Piti tulla pöytäkoneelle korjaamaan vahinkoo :)
puhelimella kun on niin helppo painaa väärää nappia.
Se on kun ei ole näin aamuyöstä muuta tekemistä ;) Ei vaiteskaan Jemina ei ole taas oikein halunnut nukkua, joten tuossa päätin etten enää mene nukkumaan,jos sitte menis Jeminan kanssa samaan aikaan päiväunille :)
Voihan nappulat, on se hyvä et niskat alkaa aukee, mutta päänsärky sen kun jatkuu. En tahtoisi valittaa mutta on aika kurjaa kun on jatkuva päänsärky :/ no mutta jos tässä nyt nyt muutaman päivän syö tätä kuuria, niin ehkä se sitten alkaa helpottaa, I HOPE :)

Se olis tämä neiti sitten umpparia kevyempi

Yllättäen edellis viikolla jouduin sitten umppari leikkaukseen, olihan tuo vatsa jo vaivannut mutta tuli jotenkin jalat alta vievä kipu aalto ja tunne siitä ettei nyt kaikki ole niinkuin pitää. Lääkärille varailin ajan ja ajattelin että menen kun työt ovat ohitse, kipu siinä asteittain voimistui ja välillä helpottikin. Lääkäri laittokin tutkimuksin jälkeen tipan ja morfiiniä ja ambulanssilla Seinäjoelle sairaalaan. Seinäjoellä sitten kävin kokeissa ja kaikki vain tuki tietoa siitä että edessä on leikkaus. Hoitajat kävivät sitten ilmoittamassa että seuraavana minä lähden leikkaus-saliin, o-ou.... mikä tunne aalto siitä tulikaan, en ole koskaan ollut leikkauksessa joten alkoi aika huimaavasti jännittää. Onneksi oli ihania kanssa sairastajia ja sai juttu seuraa :)Leikkauksen jälkeen tokkurassa heräilin ja pääsin takaisin osastolle. Ihanuutta minulla kävi siinä heti herattyäni vieraskin, serkkuni Minna. Ihana että hän jaksoi tulla, sairaallassa kun tuppaa olee kuitenkin niin jollain tapaa tympeetä makoilla.
Seuraavana päivänä pääsin jo kotiin onneksi, vaikka ne alku päivät eivät ollet kauheen mukavia eres kotona, sattui ja sai kävellä kun ankka, enkä päässyt edes sohvalle rakennetusta laiskan linnasta itse ylös :O Onneksi oli velipoika Juha apuna ja Tiina tuli jatkamaan. Mumma kanssa autteli ja siivoilikin meidän huushollin :)
Uskomatonta miten saamaton ihminen voi olla kun sattuu :/
Nyt ei niin enää satu mutta jotenkin turhauttaa kun täytyy ottaa varovasti, tämä jouten olo ei vaan sovi minulle.
Hyvänä puolena voisin ajatella että eipä enää koskaan tarvitse umpparia syyttää jos vatsaan sattuu.
Voi v-loppuna on siskon 20-vuotis juhlat, odotan jo malttamattomana.Ihanaa jeeeee. Ei ollakaan pitkään aikaan oltu samaan aikaan sisarukset liikentees.
Jemppuli pääsee kihniän kylään mumman ja papan huomaan. Jeminakin varmaan innoissaan kun pääsee muuallekkin tutkimaan, hänestä kun on tullut pikkuinen tutkimusmatkailija uusiin ja ihmeellisiin asioihin, iloisena aina esittelee että ka ka kun löytyy jotain uutta ja mielen kiintoista :)

Pian olisi loma ohitse

Miettii tässä että mitän sitä sitten tänään oikeen tekisi, aamu kun vaan vähän niinkuin lipui ohitse touhuillessa Jeminan kanssa. Enää olisi kaksi päivää lomaa jäljellä, kuinka kummassa nämä lomat kuin vain kiitavat ohitse hmmmm.
Vaikkakin ihana kyllä nähdä taas "lapsiaan" ikävähän tässä on ehtinyt tulemaan. Taitaa muksuilla riittää kerrottavaa mitä kaikkea he ovat lomalla touhuilleet. Niin ja tietenkin saa heille kertoa mitä itse on lomalla tehnyt.
Ei maar nyt miettimään suunnitelmaa v-lopulle :)

Jemina The yövirkku

Dodiin sainhan minä sen neidin viimmein nukkumaan ja kellohan onkin jo sopivasti aamu,joten en minä niin unta tarvitsekkaan.
Viimme yö oli kyllä mielenkiintoinen kun Jemina päätti herätä 1 jälkeen yöllä, itse kun en ollut silloin vielä edes ehtinyt nukkumaan kun juttelin armaani kanssa puhelimessa.
Kävin sitten hakemassa Jeminan viereeni uinumaan kun hän ei suostunut omassa huoneessaan olemaan, hampaita kun raukalle pukkaa ja tuttikin on juuri otettu pois. Aluksi näyttikin ihan siltä että uni tulisi pikkuiselle simmuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Jemina ajattelikin äidin iloksi jutella oikeinkin pirteänä kaiken näköisiä juttuja, ehkä parhaimpana Jeminan vastaus kun sanoin "äitiä väsyttää, laitetaanko silmät kiinni ja aletaan nukkumaan" siihen Jemina sitten vastasi "nukkumaan nukkumaan" ja paiskasi unipupunsa minulle ja alkoi itse höpistä sellaisella tahdilla että eihän sille voinut kuin nauraa ;)
Alkoi vain hymy jotenkin hyytyä kun katseli kellon kulkua ja Jeminalla sen kun juttua piisasi.
Aamun sarastaessa Jemina iloisena vielä tipsutteli ylhäällä ja välillä sanoikin että "äiti nukkumaan" kuitenkin kun meinasin että olisi voinut peiton alle kömpiä niin ei Jeminaa sitten väsyttänytkään, alkoi aina vain nauraa kun yritti peittoa päälle ja päätä tyynyyn.
No mutta aamupuuron jälkeen Jemina alkoi kuitenkin pikkuhiljaa olla ihan valmis untenmaille. Melkeimpä sai vain sänkyyn kantaa valvomisen raskaan raatajan :)
Oikein kun ajattelee, ei käynyt kuin noin hmmmm 1000 kertaa yön aikana mielessä että olisi kaivanut Jeminalle tutin suuhun niin olisi päässyt nukkumaan.
Olo on kutakuinkin sama kuin olisi viettänyt railakkaan baari illan, kun yön juoksenteli pikku duraselin perässä, huh huh....
Vaikka en päivääkään vaihtaisi pois siitä kun tämä ihana typsy on ollut elämässäni :)
niinkun jo kastetilaisuuden kutsuissa luki:
"sinä saavuit kuin valo helmikuun
kaikki muuttui jäi entinen.
Näen pehmeät kädet,silmät ja suun
olet aarteemme pikkuinen.
Sinä saavuit kuin tuima tuulis pää
minne matka nyt tiedä en.
Tavoin tuhansin voit meidät yllättää
uuteen maailmaan astelen.
Sinä kotisi tänne luoksemme teit
sinä aikamme otit ja unemme veit,
mutta sen mitä annat on suurempaa
näytät mitä on rakastaa."

Mutta jos oikein menis itsekkin hetkeksi ummistamaan silmänsä, että jaksaa päivän tössöttää neidin kanssa :)